Luomisen ja luopumisen tuskaa

Saanko vähän avautua? Jos mielestäsi en, ei kannata lukea eteenpäin, sillä avaudun vähän (vain vähän!) kuitenkin. Aluksi mainittakoon, että nyt on ollut taas vaikea viikko. Olen ollut väsynyt ja kipeä. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi, kunhan vain olen ja nukun, odotan parempaa päivää ja yritän saada jotain aikaan. Harvassa on olleet ilon aiheet, tiukassa hymy ja hyvä mieli. On toki niihinkin syitä löytynyt, onhan tässä saatu myös erittäin hyviäkin uutisia.

FIMO-massa -askarteluja

Nuorimmaiseni on myös ollut kipeä jo muutaman päivän. Olemme yrittäneet kuluttaa aikaa mm. askartelemalla. Eilen illalla teimme FIMO-massakokeiluja ja saimme ne jopa kovetettua uunissa saman tien. Minä tein pieniä sydämiä kaulimalla taikinaa ja irrottamalla sydämet pienenpienellä piparimuotilla. Tein sydämiin myös reiät, jotta niitä voi laittaa vaikka korttiin tai pakettiin koristeeksi. Tai sitten ne jää taas jemmaan johonkin laatikkoon, kun unohdan ne...

Pari kertaa ollaan lasten kanssa myös saatu leivottua, mustikkapiirakkaa ja ihania sämpylöitä. Seuraavaksi taidamme kuulkaas leipoa pullaa!

Otsikossa mainittua luomisen tuskaa olen kokenut parisen viikkoa. Heti kun sain toimitettua edelliset kaksi tilaustyötä päiväkotiin, tuntui olo niin tyhjältä. Yksi, se suurin, työ oli kuitenkin kesken. Ja on edelleen. Aluksi tuntui hyvältä ajatukselta pitää pieni luova tauko, mutta tauko vain venyi ja venyi. Työ venyi tarvikkeineen eteisessä. Ja siellä ne venyy edelleen. Silloin kun luovuus katoaa, sitä ei väkisin saa palaamaan. Minun luovuuteni tuntui katoavan pari viikkoa sitten ihan mitättömään juttuun: miesten (varmaan omasta mielestä fiksuihin ;) ) ajatuksiin ja ehdotuksiin, kun ääneen mietin, mitä työhön lisäisin. Olisi kannattanut olla kysymättä, sillä en ole niistä mielikuvista päässyt irti. En edes aio kertoa, mitä nämä ehdotukset oli, mutta tiedättehän miehet...?!

Tänään lopulta päätin yrittää, josko saisin työtä eteenpäin, vaikka aloittaminen tuntuikin hankalalta. Niin minä sitten lopulta nelisen tuntia istuin lattialla suunnittelemassa ja huovuttamassa, ja aika paljon sainkin aikaan. Pääsin yli siitä luomisen tuskasta! Jospa työ pian jo valmistuisikin. Kauempaa työtä katsottuna en oikein tiedä, mitä se vielä kaipaa, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Toivottavasti luomisen tuska ei enää tästä jatku, vaan olisi jo inspiraation vuoro. Enää en kyllä kysele (ainakaan miehiltä) mitä työ kaipaa :) En minä silti teitä pahalla ajattele, vaikka inspikseni saittekin kadotettua...

Kuvassa on muuten uusi, pieni yksityiskohta viimeisestä päiväkodin taulusta, jota siis työstän parhaillaan.

Luopumisen tuskaa puolestaan tunnen nyt päällimmäisenä tätä kesää kohti. En odota synkkää syksyä, en halua luopua tästä kesästä. En osaa selittää, miksi tuntuu tältä. Miksi nyt kun sää on aurinkoinen ja lämmin edelleen? Mistä tässä kesässä en halua luopua? En tiedä. Jotenkin toivon, että aika vain pysähtyisi nyt, jäädään tähän kesään! Tarvin aikalisän, että jaksan pimeää, kylmää, sadetta, pakkasta ja kaikkia muita tulevia haasteita.

Eiliset venetsialaisetkin tuntuivat niin lopullisilta jäähyväisiltä. En juuri juhlallisuuksiin päässyt osallistumaan, kun sairastimme pienimmän kanssa kotosalla, mutta kävimme  me sentään ilotulitusta katsomassa. Ihmisiä oli joka paikka täynnä, joka terassilta kuului iloinen musiikki ja muut äänet. Kohta ihana rantamme on tyhjillään. Ensi kesään on vaan niin pitkä aika...

pergola ja humala

pylväspihlaja

Kaunis vuodenaikahan syksy on. Tykkään kyllä syksyn väreistä luonnossa, mutta onneksi ne joka tapauksessa vielä hetken antavat odottaa itseään. Ehkä sitten olen jo valmis syksyyn minäkin.

Nyt pergola on saanut jälleen humalan kukkineen ympärilleen ja pylväspihlaja marjansa.

Yksi syy rankaan viikkooni on se, että taas lähipiirissä on tapahtunut niin isoja asioita, että niitä on vaikea käsittää ja käsitellä. Miksi oma lapseni sai hyviä uutisia sairauteensa liittyen, mutta miksi samanikäinen kohtalotoveri joutuu samaan aikaan kokemaan jälleen liian isoja juttuja elämässään? Miksi joitakin koetellaan enemmän kuin muita? Ei kukaan sellaista ansaitse. Kurkkua kuristaa, kun näitä miettii ja mieltä ahdistaa, itkettääkin. 

Olen tämän ennenkin maininnut, mutta varsinkin tällaisina viikkoina ja päivinä koen olevani erityisen onnekas siitä, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä, joilta voimia saan ja joiden kanssa ajatuksia voin jakaa. Toivottavasti pystyn edes jollekin jollain tavalla olemaan samanlainen ystävä, tuki ja turva, kun on sen hetki, kuin te olette minulle. Kiitos!

Sisustusviirejä

Joskus kolmisen vuotta sitten ompelin nämä ensimmäiset viirit omille lapsilleni Tilda-kankaista. 

Nimiviirejä Tilda-kankaasta 

Sitten tein viirejä lahjoiksi pikkusukulaisille ja lasteni kavereille. 

Edelleen teen niitä silloin tällöin - viimeksi tällä viikolla, kun tyttäreni kaveri oli toivonut sellaista syntymäpäivä-lahjakseen. 

Sisustusviirien tekeminen ei ole hankalaa, mutta mitä huolellisemmin työn tekee, sitä siistimpiä niistä tulee. Jos malttaa leikata osat huolella ja silittää kankaita työn edetessä, on myös ompelu huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Ensin valitaan viireihin sopivat kankaat ja leikataan niistä halutun kokoiset kolmiot. Itse käytän leikkaamiseen paperikaavaa, jonka olen joskus tehnyt. Toki muitakin muotoja voi käyttää, jos niin tykkää. 

Tämän viirin kankaat ovat Hanhelista Haukiputaalta

kirjaimet ja tukikangas

Minä applikoin viireihin joskus myös sen omistajan nimen. Niin tehdessäni piirrän ensin kirjaimet ruutupaperille ja leikkaan kutakin kirjainta varten sopivan värisen ja kokoisen kangaspalan.  

Sitten silitetään sekä kolmiokankaat että tukikankaat kirjaimien taakse. Kun kirjaimissa käytetään kaksipuoleista tukikangasta, silitetään kirjaimen nurjaa puolta vasten tukikankaan liimapuoli, toiselle puolelle eli silitysrautaa vasten jää tukikankaan paperi. Kiinnityksen jälkeen paperi poistetaan, kirjaimen liimapuoli asetetaan kolmion päälle ja silitetään kiinni. Muistathan ensin vain mitata oikea kohdan kolmiosta, mihin kirjain sijoitetaan?

applikointia

Kirjain on nyt kiinni kolmiokankaassa ja se ommellaan vielä reunoistaan tiheällä ja kapealla siksakilla, jotta se pysyy ja etenkin näyttää kauniilta ja huolitellulta.

Kun kaikki kirjaimet on ommeltu, on suurin työ tehty. Mikäli et tee applikaatioita, pääset suoraan tähän vaiheeseen eli kolmioiden yhdistämiseen. Sitä varten tarvitaan riittävästi vinonauhaa. Minä jätän molempiin päihin noin puoli metriä nauhaa viirin kiinnitystä varten. 

Taita nauhan päästä noin sentti sisään kuten kuvassa, jotta siitä tulee siisti. 

Taita vinonauha keskeltä. Sen voi myös silittää, jolloin ompelu helpottuu kummasti.

Kolmioiden yläreunat kannattaa tasoittaa leikkaamalla, jotta nauha kiinnittyy niihin hyvin ja reunasta tulee suora.

Neulaa vinonauha yläreunaan kiinni, kankaat jäävät nauhan väliin. Sitten vinonauha vain ommellaan suoralla ompeleella kiinni ja viiri on valmis.

Tältä näyttää tämä valmis viiri. 

Kiinnitin lopuksi tähän työhön yhden keväällä saamistani Hand made -merkeistä. 

Nämä merkit sain tuliaisina Saksasta. Ihania, pieniä juttuja viimeistelemään käsitöitä. Tämä tuliainen olikin varmasti paras ikinä! Kiitos tästä kuuluu siskolleni!

Muutama viiri minulla on yleensä laatikossa jemmassa siltä varalta, että joku sellaisen tahtoo. Ja aina tulee myyjäisiä, juhlia tai muita tilaisuuksia, joissa niille voi olla tarvetta. Aina kun ei tule ompeluinspistä eikä aikaakaan ehkä ole juuri silloin, kun niitä tarvitaan...

Viimeistä viedään!

ravintola Rantamakasiinin terassilta

Tänään kokoontuu ihan viimeisen kerran tälle kesälle Lankakeräryhmä ravintola Rantamakasiinissa! Ihana paikka, jonka idyllisyydestä ei liian paljon päästy nauttimaan ainakaan alkukesän tiistaisten kylmien tai sateisten säiden takia. Mutta tänään paistaa ja on myös lämmintä! Päästään ihan oikeasti terassille neulomaan illalla!

Tervetuloa siis mukaan puoli viiden maissa :)

Minulla itsellä on tälle illalle nämä pikkusukat tehtävänä loppuun... Jämälankojen jämistä ovat nämäkin syntyneet. 

Nuotassa neulomassa

Sisäsataman rantaravintoloissa on tullut muutenkin käytyä nautiskelemassa tänä kesänä vain muutaman kerran. Joskus tosin olemme päässeet lähtemään ihanaisen ystäväni kanssa lenkille käsitöiden kera, vaihtamaan kuulumisia ja syömään vaikka pannaria. Muutaman tunnin se meidän lenkki yleensä kestää, mutta on se sen arvoista, terapeuttista kaikin puolin! Jokohan Annen hihatin on valmis??

Muistatko kun kerroin löytäneeni Kärkkäiseltä Dropsin Fabelia? Tässä on niistä tehty ensimmäinen aikaansaannokseni, joogasukat. Tämä lanka oli "Long print", joka olikin sitten niiiin loong print, että ei saanut millään tehtyä kahta samanlaista sukkaa. Minähän nimittäin kuulun niihin, jotka ei voi sietää eriparisukkia, vaan raitojen kuuluu olla kohdillaan. Toisen kerän lanka kaiken lisäksi juoksi toiseen suuntaan. Noh, noista kahdesta kerästä tulee kolmet samanlaiset joogasukat. Täytyy katsoa sitten, mitkä niistä ovat lähimpänä toisiaan - mistä se pari kullekin löytyy. Eli jos on tarvista joogasukille kokoa S/M, niin jonkun ajan päästä pitäisi löytyä pari ylimääräistä paria. Oman joogan alkamista pitää odotella vielä kolmisen viikkoa, joten hyvin ehtii neuloa ne neljä puuttuvaa sukkaa parit löytääkseni ;) Sukkien ohje muuten löytyi Dropsin sivuilta.

joogasukat Dropsin Fabelista

Sytykeruusujen näpräämistä

Tässä eräänä kauniina iltana kaivoin pitkästä aikaa esille tarvikkeet sytykeruusujen tekoa varten. Oli tuuleton, aurinkoinen ja lämmin ilta, joten mikä sen mukavampaa kuin vähän askarrella terassilla.

Sytykeruusujahan voidaan käyttää apuna sytyttämään tuli nuotioon, takkaan tai muuhun tulisijaan. Ne ovat mukava lahjaidea hänelle, jolla on jo kaikkea ja myös retkeillessä ne ovat mainioita apulaisia.

Laitanpa tähän teille kuvia ja ohjeita, jotta voitte itsekin käyttää jatkossa hyödyksi tyhjät munakennot sekä kynttilänpätkät. Sytykeruusujen tekeminen on edullista ja aika yksinkertaista, mutta toki myös vähän sottaista puuhaa.

Tarvikkeita sytykeruusujen tekoon

Tarvitset 

• kynttilänpätkiä 
• munakennoja 
• kattilan 
• lieden
• pihdit
• suojapaperia/leivinpaperia 

Työ alkaa siitä, että revitään kennojen osat irti toisistaan. Kuppiosista tulee ruusujen pohjia. Muista kennon osista revitään n. 1,5-2 cm kaitaleita, joista tehdään sisukset.

Munakennosta revittyjä osia

Rullaa kaitaleista kuppiosaan sopiva ruusuke. Se ei saa jäädä liian löysäksi, ettei osat irtoa toisistaan steariiniin kastaessa. Voit käyttää pieniäkin paloja ruusun terälehdiksi täyttämään pohjaa. 

Ruusut odottamassa kastamista

ruusujen dippaus

Laita kattila liedelle. Laita kattilaan vettä ja sulata kynttilänpätkät siihen. Kun massa on sulanut, voit alkaa dippailla ruusuja nesteessä ylösalaisin pihtien avulla. 

Kastamisessa täytyy muistaa olla varovainen, koska neste on kuumaa!

Tällä kertaa lisäsin kynttilämassaan myös saamiani Partyliten tuoksunäytteitä testatakseni tarttuuko tuoksu myös sytykeruusuihin. Ja kyllähän se tarttui. Jos haluat tuoksuttomia sytykeruusuja, käytä siis tuoksuttomia kynttilöitä.

Saat sen värisiä ruusuja kuin kynttiläsi ovat. Minulla sattui olemaan punaista kynttiläväriä, jota lisäsin massaan ihan vähän lisäämään punaisuutta ruusuihin.

Kun olet dipannut ruusun massassa, nosta se kuivumaan lehden tai leivinpaperin päälle. Hetken päästä voit kastaa ruusun uudelleen, jos haluat siihen enemmän "kynttiläkuorrutetta" tai jos siihen jäi kuivia kohtia. 

Kun ruusut ovat kuivuneet, ne ovat valmiita käytettäviksi.

Ruusut kuivumassa

Valmiita pakattavaksi

Askartelun iloa ja aurinkoista päivää :)

Arkeen paluusta taas jokunen ajatus

Niin meillä kuin useimmissa muissakin lapsiperheissä ollaan pikkuhiljaa palaamassa arkeen. Lapset lähtee pian tai on jo lähteneet kouluun kesäloman jälkeen. Vielä viime viikolla tuntui, että eihän lapsia edes voi lähettää nyt jo takaisin opiskelemaan, kun se kesäkään ei ole oikein tullut. Mutta ei se auta mennä sään tai fiiliksen mukaan, kun kalenterissakin lukee, että kouluun on lähdettävä. Onneksi lapset lähti sinne kuitenkin mielellään!

Ensimmäisenä koulupäivänä myös esikoiseni tuli yökylään. Hän niin toivoi saavansa pannaria, että sitä oli tehtävä. Vaniljajäätelö ja mansikkahillo maistui kyllä niin hyvältä lämpimän pannarin kanssa. Nam! Koululaiset tosin olisivat enemmän tykänneet vohveleista, mutta tehdään niitä sitten keskenämme joku toinen päivä. 

Aina se äidinkin koulunaloitukseen kuuluu yksi tärkeä tehtävä, nimittäin kirjojen päälystys. Eilen tuli koulusta tuliaisina vasta yksi kirja, mutta saapa nähdä montako niitä tänään on päälystettävänä. 

Tänä aamuna meinasi nuorimmainen jo nukkua liian pitkään. Kello oli aamulla soimassa tuntia ennen kuin olisi tarvinut, koska hän halusi välttämättä nousta ajoissa lukemaan kirjaa ennen koulua. Niin se ihana uni oli kuitenkin voittanut vielä ja neiti nukahtanut uudelleen. Onneksi nämä lapset kuitenkin pääasiassa heräävät ajoissa ja lähtevät reippaasti kouluun. Iltaisin ei vielä malttaisi millään mennä aiemmin nukkumaan, mutta todennäköisesti normaalirytmiin on palattu viimeistään ens viikolla.

Arkeen on palannut myös kissaneiti, joka pääsee taas päivystämään ikkunasta, milloin kaverit kotiutuu kouluistaan. 

Pihalla on vielä kesä ja kasvit oikeastaan kauneimmillaan. Nyt kun ei ole ollut liian kuivaa, myös puut ja nurmikko on pysyneet ihanan vihreänä. 

Liljankukkia

Ikivanhan pionin kukkia

Jaloangervoja

Tällä viikolla ollaankin taas päästy nauttimaan vähän lämpimämmistä ja aurinkoisista säistä. Olen saanut pestyä viimeiset matot ja enää on vain kaksi pientä ikkunaa pesua vaille. Välillä sitä ehtii pelkästään nautiskelemaan auringonpaisteesta, ilman kutimia tai niiden kanssa. 

Tänä syksynä meidän arki on ainakin toistaiseksi tällaista tavallista. Tavallista se ei ole kuitenkaan ollut muutamalle läheiselle ja tuttavalle. Ajatuksissa ovat rakas ystäväperhe, jonka lapsi joutuu jälleen kerran käymään läpi todella isoja asioita, mieheni vakavasti sairastunut kaveri sekä siskoni ja pari muuta, jotka ovat joutuneet luopumaan rakkaista, pitkäikäisistä lemmikeistään. Kaikki nämä ikävät uutiset ovat tulleet tällä viikolla. Kyllä se tämä oma normiarki on vain niin ihanaa (toki siinäkin välillä on vastuksia enemmän kuin tarpeeksi), vaikkei sitä millään meinaa aina muistaa. 

Aurinkoisia elokuun päiviä :) 

Huovutustaidetta päiväkotiin

Nyt voin vihdoin paljastaa, mikä se aiemmin mainitsemani isompi projekti on. Olen tehnyt tilaustyönä huovutustauluja uuteen päiväkotiimme ja olen aivan otettu siitä, että sain moisen kunnian! 

P(äivä)K(oti) -taulut

Kivikon uusi päiväkoti

Päiväkoti on niin uusi, että sen ovet avataan vasta yli-huomenna. Sain ihan vapaat kädet töiden suunnitteluun. Oli helpottavaa huomata paikkaan tutustuessani ensimmäistä kertaa, että sisustuksessa ja rakennus-materiaaleissa oli käytetty iloisesti kaikenlaisia värejä sekaisin, eikä värisuunnitelmakaan rajannut omaa suunnitteluani.

Näiden töiden suunnittelu alkoi silloin eräänä kesäkuisena yönä, kun oli pakko nousta piirtämään. Minulla oli useampikin vaihtoehto tauluihin, mutta jotenkin juuri näistä tuli ne, joita aloin kehittää. Saatat ajatella, miksi P ja miksi K? En tiedä, mistä se oikein tuli, mutta nehän voisivat tulla vaikka PäiväKoti-sanasta, ja toisaalta peellä ja koolla alkavia hauskoja juttuja löytyi paljon työstettäviksi. 

Perhosista se alkoi

P-kirjaimen leikkasin kankaasta, joka punainen pinkeillä palloilla, ja applikoin sen ompelukoneella paikoilleen. Perhoset, pilven ja puput olen tehnyt märkähuovuttamalla villat, leikkaamalla ne kuvioiksi ja neulahuovuttanut paikoilleen. Perhosten päissä käytin pieniä massapalloja, joiden päälle märkähuovutin villan.

Osat sommiteltuina paikoilleen

Vaalea pupu

Pupujen kasvot kirjoin ja ompelin niille napit silmiksi. Silmiin maalasin akryyliväreillä iirikset. Vaalean pupun hännäksi tein tupsun.

Tummempi pupu

Koristeluissa olen käytettänyt ainakin neulahuovutusta, paljetteja ja kirjontaa. Taustan taivaan ja nurmikon maalasin kangasväreillä, jotka tilasin EMO-tuotannosta.

Valmis P-taulu

K-taulun tein vastaavasti. Aloitin kimalaisesta, jolla on tyllistä tehdyt siivet. Ne on koristeltu helmin ja kirjomalla, tuntosarvien päässä on puuhelmet. K-kirjain on leikattu keltaisesta kankaasta, mutta sen applikoin kiinni nyt käsin erimittaisin pykäpistoin kirjontalangalla.

Kimalainen ja K-kirjain

Seuraavaksi huovutin kukan. Lehdissä ja varsissa käytin mukana Novitan vihreää merinovillaa, jossa on pidemmät kuidut kuin normaalissa karstavillassa. 

Sitten aloin huovuttaa kukkoa - tai kanaa. Aluksi en tiennyt kumpi siitä tulee, mutta ei sillä ollut väliäkään, kun molemmat alkaa onneksi samalla kirjaimella ;) Kaikkien mielestä siitä tuli kuulemma selvästi kukko. Kukko on tehty vastaavasti kuin puput, sekaisin erilaisia tekniikoita käyttäen.

Koo niin kuin kukko

K-taulussa olisin voinut käyttää mallina vaikka tätä meidän Koota eli kissaa, mutta ehkä jossain seuraavassa työssä sitten... 

Koo niin kuin kissa

No mutta tällainen K-taulusta lopulta tuli. Siihen on myös maalattu kangasväreillä taustat.

K-taulu valmiina

Pohjana töissä olen käyttänyt Huopaliike Lahtiselta tilaamaani esihuopaa, huovutusvillat on Ylistaron ja Pirtin kehräämöistä. Puutavaran kehyksiin hankin Lahdenperä Oy:stä, josta saa äärettömän hyvän palvelun ja loistavaa puutavaraa. Kehykset tulevat pysymään suorina seinissä, mikä on minulle tärkeä juttu. Jos teen oman työn viimeisen päälle, en todellakaan halua pilata sitä huonoilla kehyksillä!

Peen ja Koon koko on 60*60 cm. Työt nidoin kiinni mieheni tekemiin kehyksiin ja huovutin kulmat neulalla, jotta ne ovat mahdollisimman siistit. Kiinnitystä varten takana on rautalanka.

Saman paikan toiselle seinälle minulla on työn alla vielä yksi työ, joka tulee olemaan aika paljon suurempi. Siitä kerron lisää vähän myöhemmin, toivottavasti jaksat odotella. 

Uusia kuvia odotellessa voisin lisätä tähän vielä aiemmin tekemiäni julkisten paikkojen töitä.

Opinnäytetyöni Kemin kotihoitokeskuksessa

"Honka" Digipoliksen Studiotalossa

"Pallot" -työ Lapin AMK:lla

Viime kesänä sain tehdä myös ison työn. Kemin vanhan palolaitoksen seinään oli taiteilija Liisa Rautiainen aikanaan maalannut kaksiosaisen työn Valvova silmä. Palolaitos purettiin uuden tieltä ja nämä työt haluttiin säilyttää jossain muodossa. Minua pyydettiin huovuttamaan työt uuden pelastuslaitoksen seinälle. Työt ovat 1*1 metrin kokoisia. 

Tämä oli suurenmoinen projekti minulle ja olen erittäin ylpeä ja kiitollinen siitä, että sain työn tehtäväkseni! 

Valvova silmä, molemmat työt

Valvova silmä, osa 1