Intohimoa vai luovaa hulluutta?

Olin reilu viikko sitten palaverissa, jossa puhuttiin intohimon merkityksestä työssä. Puhuja sanoi, että tärkeintä työssä on tuntea siihen intohimoa. Koulutuskaan ei ole yhtä tärkeää, sen voi ainakin osittain korvata kokemuksella ja ajan kanssa. Intohimoa on paljon vaikeampi korvata. Jäin pohtimaan asiaa ja olen samaa mieltä. Työn, josta ei pidä, tekeminen on raskasta ja puuduttavaa. 

Entä mitä on intohimo? Onko se sitä, että herää parin tunnin yöunen jälkeen pää täynnä ajatuksia, jotka pitää saada paperille? Onko se sitä, että luopuu yöunistaan muutaman tunnin yksinoloon omien ajatusten, paperin ja kynien kanssa? Jos on, koin sen jälleen kerran hyvin voimakkaasti viime yönä. Minun oli noustava ylös, mentävä piirtämään ja suunnittelemaan alkavaa projektiani, sillä päässä pyöri ideoita ja ajatuksia, joiden ei voinut vain antaa mennä. Kolmen tunnin jälkeen alkoi jo vähän väsyttää ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Uni ei tullut, koska kaikkea en ollut saanut paperille. Jouduin kirjoittamaan sanoja vielä ylös, etten unohda loppuja ideoita. Sitten sain nukuttua toiset pari tuntia. Nyt on sitten väsyttänyt lähes koko päivän. Joskus intohimo tekemiseen tuntuu hulluudelta...

Muutaman palasen isoäidinneliöitäkin olen saanut tehtyä lisää maanantain jälkeen. Tältä näyttää tällä hetkellä:

isoäidinneilöt

Nyt on parasta lähteä saunomaan ja viettää hetki rauhallista iltaa - toivottavasti uni tulee tänä yönä.