Lomareissulla isolla kirkolla ja Tallinnassa

Kotiuduimme alkuyöstä pieneltä lomareissulta Helsingissä. Olo on väsynyt, mutta onnellinen ja jaloissa tuntuu viiden päivän aikana kävellyt noin 50 kilometriä. Tämän muutaman päivän matkan aikana ehdimme nähdä ja kokea monenlaista. Osa suunnitelmista siirtyi silti seuraavaan kertaan, sillä näkemistä ja tekemistä olisi ollut vaikka kuinka, niin itselle kuin lapsillekin. Oli kuitenkin kiva olla Helsingissä vähän pidempään, sillä yleensä siellä tulee vain käväistyä.

Ostimme Helsingissä viiden vuorokauden liput julkisiin kulkuvälineisiin, mikä osoittautui oikein hyväksi ideaksi. Käytimmekin julkisia paljon, niin metroa, ratikkaa kuin bussiakin. Oli helppoa, kun ei tarvinut joka matkaa varten ostaa erikseen lippua neljälle hengelle tai katsoa kelloa, ehtiikö samalla lipulla toiseen paikkaan. Pitää muistaa tämä ensi kerrallakin.

Tuomiokirkon urut

Tuomiokirkko

Mitä sitten reissussa teimme? Kyläilyn ohella mm. katselimme nähtävyyksiä ja shoppailimme kuten kunnon turistit ainakin. Kävimme tutustumassa myös Helsingin tuomiokirkkoon. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin sisällä asti, sillä aina olen vain ohi mennyt. Tuomiokirkko on todella kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin ja varsinkin urut tekivät minuun vaikutuksen.

Pistäydyimme yhdellä retkellä myös Hietsun kauppahallilla ja kirppiksellä - kumpikaan ei ollut entisensä. Paljon oli tyhjiä liikkeitä, mikä oli todella harmi! Kunnon kauppahallitunnelmaa ei enää todellakaan ollut. 

Helsinki mereltä

Kävimme me pitkästä aikaa myös Tallinnassa. Lähdimme laivalle torstai-iltana, menimme maihin aamutuimaan ja laiva takaisin lähti perjantaina illansuussa. Aamu Tallinnassa oli todella rauhallinen ja kävelimme silloin Vanhankaupungin kujia ristiin rastiin, kun juuri mikään paikka ei ollut vielä auki. Laivalla emme syöneet aamupalaa ja pari tuntia jouduimmekin käveleskelemään ennen kuin pääsimme syömään. Pienehkön, mutta erittäin hyvän aamupalan löysimme Raatihuoneen torilla olevasta viihtyisästä ja kodikkaasta Vana Toomas -kahvilasta.  

Meistrite Hoov

Vanhankaupungin kujilta löysin aivan ihanan paikan, Meistrite Hoov. Se oli sisäpiha (osoite Vene 6), jossa oli pieniä käsityöläisten liikkeitä. Sieltä löytyi kaikkea pellavasta ja puusta takorautaan. Oli ihan pakko napata mukaan pari tilkkukangasta Puu- ja Putukapoodista. Varmasti ne löytävät paikkansa joskus jostain käsityöstä, vaikka vielä en tietenkään tiedä mistä. Isompaa kantamista en tällä kertaa halunnut ottaa mukaan, koska olimme kotiin matkalla lentokoneella ja tarkoitus oli selvitä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa.

Rakastan Tallinnan Vanhakaupunkia, sen tunnelmaa ja rakennuksia. Voisin olla siellä vaikka kuinka pitkään ja aina tulee tunne, että jollain lailla kuulun sinne. Olen varmaan entisessä elämässäni elänyt käsityöläisenä keskiajalla? Kuka tietää... 

Yksi Vanhankaupungin kauneimmista näyistä on portin läheisyydessä olevat kukkakauppiaiden kukat. Ne on ihan pakko käydä aina katsastamassa, vaikka kotiin asti niitä ei voikaan koskaan tuoda.

Pioneja Tallinnassa

Iltapäivällä Tallinnassa söimme Rotermanni-keskuksessa paikassa nimeltä Basiliik. Ravintolasta sai mm. pitsaa, pastaa ja salaatteja, mikä sopi hyvin kolmen aikuisen ja kolmen lapsen porukalle. Ruoka oli sitäpaitsi tosi hyvää, voisin käydä paikassa uudelleenkin. 

Matkamme tärkein syy oli kuitenkin lauantainen One Directionin keikka. Alunperin minulla oli tarkoitus käydä vain saattamassa ja vastaanottamassa lapset sieltä, mutta koska alle 12-vuotiailla piti olla aikuinen saattamassa, "pääsin" itsekin mukaan keikalle. Paikalla totesin, että onneksi lapsilla oli aikuinen mukana, sellainen kaaos siellä oli. Onneksi pääsimme stadionille hieman erityisjärjestelyin ilman siihen kaaokseen joutumista ja saimme seurata sivusta kiljuvien ja itkevien fanien huutojuoksua. Ehdimme näkemään myös lämppärit, jotka monella jonottajalla jäi näkemättä. Itse jännitin eniten, millainen kaaos konsertin jälkeen olisi ja miten pääsisimme stadionilta pois. Onneksi jälleen pieni suuri 1D-fanini halusi lähteä pois ennen viimeistä encore-biisiä ostaakseen muistoksi bändin fanipaidan. Pikavauhtia menimme myyntikojulle ja sieltä ratikkaan. Ehdimme ruuhkan alta pois metroon asti ja turvallisesti perille nukkumaan. Ja joo, oli keikka ihan kuunneltava ja mukava. Nuorimmainen tosin tykkäsi eniten lämppärinä olleesta Isac Elliotista ja minä luultavastikin toisesta lämppäristä McBusted, mutta suuri fani nautti täysin siemauksin. Sehän se oli se tärkein juttu tässä.

Lauantaina ennen keikkaa ehdin käydä CraftCornerissa, jossa oli Taitomaailman kesänäyttelynä Silja Eräsen Koukussa pitsiin -näyttely, jossa oli esillä satoja erilaisia Siljan virkkaamia liinoja. Kuvassa niistä on vain osa. Uskomattoman hienoja! 

Silja Eräsen Koukussa pitsiin -näyttelystä

Sunnuntaiaamuna olisi kaikkia väsyttänyt jo aika kovasti, mutta olimme suunnitelleet Linnanmäki-päivää eikä nukkua malttanut. Sää oli todella hieno, aurinkoinen ja lämmin, ensimmäistä kertaa reissun aikana ei satanut koko päivänä. Olimme samalla kolmen aikuisen ja kolmen lapsen porukalla liikenteessä kuin Tallinnassakin. Lapset saivat rannekkeet ja kyllä niille käyttöä olikin. Lintsillä vierähti helposti seitsemän tuntia - enemmänkin olisi mennyt, mutta onneksi se meni kiinni kymmeneltä. Olisi ollut kiva nähdä Linnanmäki iltavalaistuksessa, mutta ei ollut riittävän hämärää. Loppuillasta tyydyin itse katselemaan ja kuvaamaan Lintsin kauniita istutuksia.

Eilen oli tarkoitus mennä vielä Suomenlinnaan, mutta lapset(kin) olivat siihen liian väsyneitä ja halusivat aamulla vain nukkua. Päivä meni sitten vähän leppoisimmissa merkeissä, kävimme pienen reissun vain keskustassa ennen kotiinlähtöä.

Pientä ylimääräistä jännitystä aiheutti lentoon pääsy. Jouduimme odottamaan hikisessä bussissa yli vartin lentokoneen vieressä katsellen, kuinka henkilökunta häärää koneen kimpussa. Välillä autolla tuotiin huoltomiehiä paikalle ja saimme vain ihmetellä, mitä siellä tapahtuu. Nykyisin enää vain lievästä lentojännityksestä kärsivänä yritin pitää mielen rauhallisena ja ajatella muita asioita. Lopulta koneeseen päästyämme kapteeni kuulutti viivästyksen aiheutuneen toisen iPadin käynnistys- ja ohjelmaongelmista. iPadilläkö koneita lennetään vai mihin niitä koneen ohjaamossa tarvitaan? Lennon viimeinen vartti oli lisäksi melko pomppuinen ja minullakin alkoi jo kämmenet hiota, mutta turvallisesti pääsimme lopulta kotiin. Ihana pikkuinen kisummekin pääsi pitkästä aikaa syliini nukkumaan. 

Lopuksi on aivan välttämätöntä kiittää vielä kauniisti kodin ja kissanvahdin virkaa hoitanutta Annaa sekä Satua ja Sagaa, että saimme majoittua luonanne ja myöskin seurastanne & Niccoa lentokenttäkyydityksistä. Kiitos ja nähdään taas!

Muistoja juhannuksesta

Midsummer bonfire eli ihan vaan
juhannuskokko meikäläisittäin

Juhannuksesta on enää muistot jäljellä, niin se aika vaan menee. 

Me saimme kyllä nauttia ihanista, kesäisistä päivistä, auringosta ja lämmöstä, iloisista ihmisistä, rauhallisista hetkistä, hyvästä ruuasta ja tunnelmasta. Toivottavasti te muutkin!

Rautatienomenapuu

Viime ja edellisenä vuonna alkukesä oli paljon lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin tänä vuonna. Silloin suosikkini, rautatienomenapuu, kukki jo pari viikkoa aiemmin kuin nyt, mutta nyt se vihdoin alkoi kukkia. Se kukkiikin komeasti, melkoisesti on kukkia ja nuppuja. Ja mikä tuoksu siinä onkaan...

Tokihan minä tein vähän käsitöitäkin pyhien aikana. Sain virkattua 48. palasen tuohon isoäidinneliö-tekeleeseen. Kerroinko jo, että olin päättänyt, etten osta siihen uusia lankoja? No, vain yhden kerän kävin ostamassa. Sitten kun loppui kaksi seuraavaa väriä, totesin, että nyt riittää ja tämän kokoinen työ siitä sitten tulee. Todennäköisesti sen kokoan pikkupeitoksi, vaikka jopa hametta tai mekkoa siitä suunnittelin. Pontsokin olisi ollut kiva, tai keinutuoli peitto. Niitä varten olisin joutunut ostamaan sitten kerän jos toisenkin lisää lankaa. Ehkä joku toinen kerta sitten. 

Kaikki mahdolliset työt kannoin kyllä pihalle viikonlopun aikana, tässäkin prässäsin neliöt ja valmiina odotelleet TiskiNätit. 

TiskiNättejä olen tehnyt parisen vuotta ja sain nyt joku aika sitten idean tehdä niistä valmiita paketteja vyötteineen ja pesuohjeineen. Muutama paketti tarvitsijoille on nyt jemmassa ja uusia on tulossa, kunhan tulee taas TiskiNätti-inspis. Kuvan ylärivin TiskiNätit olen tehnyt Novitan Bambu-langasta ja alarivin Blend Bamboo-langasta, joita ihana siskoni toi minulle kerran reissultansa.

TiskiNätit

Nyt on aika alkaa pakata pientä reissua varten - aika rientää, täytyy mennä. Aurinkoisia kesäpäiviä, palataanhan viimeistään ensi viikolla!

Se ois keskikesä nyt

Juhannus, keskikesän juhla on nyt sitten käsillä. Pian alkaa yöt pitenemään ja päivä lyhentyä, mutta ei mietitä ja murehdita sitä vielä. Jospa se oikea kesä nyt viimein alkaisi ensin. 

Muutama päivä on vierähtänyt kuin siivillä. Mitään näkyvää en ole tainnut saada aikaiseksi, kunhan olen siivoillut, täytellyt erilaisia papereja sinne tänne, tavannut ystäviä ja nautiskellut - ja suunnitellut. Mutta nythän on kesä ja siitä kuuluukin nauttia, eikö?

Meillä on käsillä jo toinen oikein aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä tälle vuodelle. Eilen sattui hyvä ystäväni kylään ja ajattelimme istuskella terassilla, nauttia lämmöstä ja virkkailla samalla kun vaihdamme kuulumisia. Sitten yhtäkkiä aloimmekin oikoa lointa pilkkahintaan hankkimistani kangaspuista. Ne ovat ihan oikeat Toikan Laila-kangaspuut, koulukäytössä olleet. Loimi näytti siltä, että se jouduttaisiin purkamaan ja uusimaan, mutta niin vain saimme sen oiottua, osittain uudelleen niisittyä ja pirtaan pisteltyä. Tänään vielä puhdistin puut ja ne olisivat nyt valmiina käyttöön, kunhan pääsevät vielä oikeaan paikkaan. Näillä puilla teen jotain pienempiä juttuja, kun taas aiemmat kangaspuut aion jättää matonkutomispuiksi.

Aurinkoista, lämmintä ja rauhallista juhannusta teille kaikille! 

Pilvikirsikka

Sadepäivästäkin voi nauttia

Vaikka sateisia, tuulisia tai kylmiä päiviä on tälle kesälle ollut jo ihan riittävästi, voi niistä vielä silti nauttia. 

Kävin eilen sateessa parikin kertaa kaivamassa kukkapenkkiä. Ystävät kävivät nimittäin hakemassa omille pihoillensa perennoja, joita olen joko jakamassa tai hävittämässä. Meillä on tarkoitus hävittää kokonaan yksi kukka-allas, jossa on ollut myös vesiaihe. Altaasta ei kukaan jaksanut huolehtia, joten päätimme poistaa sen ja samalla koko kukkapenkin. 

Samalla katselin pihalla ympärilleni ja ymmärsin, kuinka kauniita värejä tähän aikaan vuodesta onkaan. Varsinkin vihreän eri sävyjä on lukemattomia ja sateella ne vain korostuvat. Tykkään!

Illalla tein pitkästä aikaa perinteisiä köyhiä ritareita. Nuorimmainen epäili hetken, mutta taisi lopulta tykätä ritareista eniten. Saa kuulemma tehdä uudelleenkin, ja miksei - niitä on tosi helppo ja nopea tehdä. Käytin näihin ranskanleipäviipaileita, jotka upotin kanelilla ja vaniljasokerilla maustettuun munamaitoon ja paistoin pannulla pienen voinokareen kera. 

Pergolan pesua

Muutama päivä siihen meni, että sain pestyä pienen pergolamme valkoiset puuosat. Olihan ne likaiset, kun niitä ei oltu pitkään aikaan pesty! Olen aina kärsinyt korkeanpaikankammosta, mutta niin se vain oli kiikuttava ja jynssättävä nuo puut. Eikä edes juuri pelottanut. 

Pergola ennen pesua

Tämä BioCombin Puhdas julkisivu -pesuaine oli tosi tehokasta. Sumuttelin puihin matalapaineruiskulla pesuaineen ja veden seosta, harjasin vähän kerrallaan ja lopuksi huuhtelin painepesurilla. Tulipa puhdasta.

Pari kesää olemme miettineet valokatteen laittamista pergolan päälle. Ensin ajattelimme tehdä vinon katon, mutta nyt olemme kallistumassa harjakattoon. On vain niin paljon muutakin tehtävää ja kun tämä ei ole kiireellisimmästä päästä, sen toteuttaminen aina siirtyy. Siksipä kannoin puutarhakalusteet terassille - siirretään ne sitten edestä, mikäli katon tekeminen tänä kesänä alkaa. Nyt on sadepäivä, mutta nautitaan terassista sitten paremmalla säällä ja tehdään sisähommia tänään.

Intohimoa vai luovaa hulluutta?

Olin reilu viikko sitten palaverissa, jossa puhuttiin intohimon merkityksestä työssä. Puhuja sanoi, että tärkeintä työssä on tuntea siihen intohimoa. Koulutuskaan ei ole yhtä tärkeää, sen voi ainakin osittain korvata kokemuksella ja ajan kanssa. Intohimoa on paljon vaikeampi korvata. Jäin pohtimaan asiaa ja olen samaa mieltä. Työn, josta ei pidä, tekeminen on raskasta ja puuduttavaa. 

Entä mitä on intohimo? Onko se sitä, että herää parin tunnin yöunen jälkeen pää täynnä ajatuksia, jotka pitää saada paperille? Onko se sitä, että luopuu yöunistaan muutaman tunnin yksinoloon omien ajatusten, paperin ja kynien kanssa? Jos on, koin sen jälleen kerran hyvin voimakkaasti viime yönä. Minun oli noustava ylös, mentävä piirtämään ja suunnittelemaan alkavaa projektiani, sillä päässä pyöri ideoita ja ajatuksia, joiden ei voinut vain antaa mennä. Kolmen tunnin jälkeen alkoi jo vähän väsyttää ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Uni ei tullut, koska kaikkea en ollut saanut paperille. Jouduin kirjoittamaan sanoja vielä ylös, etten unohda loppuja ideoita. Sitten sain nukuttua toiset pari tuntia. Nyt on sitten väsyttänyt lähes koko päivän. Joskus intohimo tekemiseen tuntuu hulluudelta...

Muutaman palasen isoäidinneliöitäkin olen saanut tehtyä lisää maanantain jälkeen. Tältä näyttää tällä hetkellä:

isoäidinneilöt

Nyt on parasta lähteä saunomaan ja viettää hetki rauhallista iltaa - toivottavasti uni tulee tänä yönä.

Suunnittelua

Eilen en ehtinyt varsinaisesti käsitöiden pariin, mutta pääsen nyt aloittamaan vähän suuremman projektin suunnittelun. En kerro siitä vielä enempää, mutta odotan sitä innolla ja joko loppukesästä tai alkusyksystä saatte sitten nähdä projektin tuloksia. Ehkä jotain kuulumisia kerron tässä matkankin varrella...

Omien pihatöiden pariin en ole oikein paljon tälle kesälle vielä ennättänyt, mutta suunnittelen sitäkin ja ehkä jo tänään pääsen jotakin tekemään. Eilisilta meni tyttären pientä rivitalopihaa laittaessa. Siirsimme perennoja, istutimme kesäkukkia ja kukkasipuleita sekä kylvimme nurmikkoa. Ihan valmiiksi piha ei vielä tullut, joten varmasti kutsu tulee uudelleen pihanmuokkaushommiin sinnekin. 

Taidan olla monessakin asiassa pitkään suunnitteleva ennen kuin saan aikaiseksi toteuttaa ideoitani. Esimerkiksi kuvassa olevan ysäriajan mäntylipaston uudelleenkäsittelyä olen miettinyt vuosia. Ei muka ole ollut aikaa sitä toteuttaa. En myöskään ole koskaan saanut päätettyä, haluanko siitä valkoisen vai ruskean, saati sitten lakataanko, maalataanko vai vahataanko se. Nyt toteutusvaihe on todenteolla alkamassa (ihan kohta ainakin), kunhan saadaan siirrettyä lipasto paikkaan, jossa sitä pääsee hiomaan. Sisällä kotona ei voi, eikä oikein pihallakaan viitsi. Ai miten se sitten käsitellään? No siitä en ole vielä ihan varma, mutta sen verran olen päättänyt, että ruskea siitä tulee.

Nyt suunnittelen vieväni pyykit ulos kuivumaan ja jos vaikka sitten suunnittelisi lisää niitä pihahommia - pihalla.

Hyväntekeväisyyttä ja pihakukkia

Joka toinen tiistai Majakkatalossa on kokoontunut innokas vapaaehtoisryhmä, joka tekee pieniä käsitöitä hyväntekeväisyyteen. Vielä kesän ajan projektina on neuloa villasukkia paikallisten päiväkotien lapsille syksyn sateita ja talvipakkasia varten. Ryhmä jatkaa toimintaansa kesälläkin, mutta paikka vaihtuu kesäisemmäksi.

Itse en ole ryhmässä ehtinyt tekemään keväällä kuin kahdet sukat, tänään sain nämä jämälankasukat päättelyä vaille valmiiksi. Sukat on tällä kertaa neulottu varpaasta varteen -tekniikalla. Oikeastaan taidankin tykätä tästä tekniikasta enemmän kuin perinteisestä.

Jottei elämä olisi pelkkiä käsitöitä, nappasin pari kuvaa kotipihalta kotiin tullessani. Ihanaa kun aurinko on paistanut pitkästä aikaa! Heti tekee mieli laittaa sormet multaan.

kirjopikarililjoja

Kesäkukkiakin olen jo puutarhalta hankkinut, mutta vielä ne odottelevat terassilla multaan pääsyä. Jokohan olisi öisinkin niin lämmintä, että ne uskaltaisin istuttaa maahan asti? En nimittäin millään haluaisi, että ihanat daaliani ja muut kukkaset paleltuvat. 

daaliat

Oijoi, osaankohan...?

Tänään sen teen, aloitan toteuttamaan pitkään hautunutta ideaani oman blogin näpyttelemisestä. En aio kirjoittaa pitkiä tarinoita vaan haluan lähinnä jakaa kuvia, ideoita, ajatuksia ja tunnelmia elämästäni. Pääasiassa kuvittelen juttuni koskevan rakasta harrastustani, käsitöitä. On sitten toinen asia mitä muuta tänne tuleekaan kirjoiteltua.

Tänään kirjoittaminen on vielä harjoittelua, mutta ehkä opin ajan kanssa käyttämään blogia monipuolisemmin.

Tänään on se päivä siksi, että sain yllättäen lahjaksi lankaa. Nämä langat inspiroivat minua heti aloittamaan uutta työtä - uutta, vaikka entisiäkin on työn alla. Ei se mitään, sillä työni kyllä valmistuvat ajallaan, harvoin luovutan minkään käsityöni kanssa. Joskus vain jonkin työn valmistuminen kestää pidempään kuin toisinaan.

isoäidinneliöt

Tänään aloitin heti virkkaamaan uusista langoistani (ja vähän vanhoistakin) isoäidinneliöitä. Mitä näistä palasista aikanaan tulee, sitä en osaa vielä sanoa. Ehkä pieni peitto, ehkä vähän isompi peitto, ehkä tyynynpäällinen tai ehkä jotain muuta. Se jää nähtäväksi.

Tänään se kuitenkin alkaa - tästä se lähtee. Niin blogi kuin käsityönikin.

Langat ovat Novitan 7 veljestä.