Huovutustaidetta päiväkotiin, osa kaks

Nyt olen saanut valmiiksi viimeisen, isoimman työn päiväkodin seinälle. Tai seinillä työt eivät vielä ole, mutta toivottavasti joku saa ne pian myös kiinnitettyä. 

Tiitiäisen satupuu

Kuulin suureksi ilokseni viedessäni tätä viimeistä työtä, että kahta pienempää oli käytetty myös osastoilla opetustarkoituksessa. Huikeaa, tällainen on ihan parasta palautetta :) 

Tein tämän taulun samalla periaatteella ja samanlaisilla tekniikoilla kuin edellisetkin. (juttu aiemmista tauluista löytyy tästä linkistä: http://niinuskanblogi.blogspot.fi/2015/08/huovutustaidetta-paivakotiin_8.html)

Työn koko on 120 * 100 cm. Taulua en suunnitellut etukäteen, vaan annoin sen syntyä pikkuhiljaa itsekseen.

Aloitin työn tekemällä reunaan itse satupuun. Käytin siihen suuren palan märkähuovuttamaani ruskeaa villalevyä. En leikannut reunaa, jotta siitä tulisi vähän luonnollisemman näköinen kaikkine rosoineen. 

Puun juurelle syntyi aukko, jossa Tiitiäinen asustaa. Ovi on avoinna tervetulleille vieraille.

Puun rungolle tein vihreän köynnöksen merinovillasta (joka ei ikävä kyllä juuri kuvassa näy). Köynnöksessä kasvaa valkoisia kukkasia.

Oviaukolle lennähti myös suuri perhonen.

Kesti tovin jos toisenkin ennen kuin keksin miltä itse Tiitiäinen näyttää ja mitä hän taulussa tulee tekemään. Tiitiäinen lopulta kiipesi tikapuita pitkin nojailemaan puun runkoa vasten omalle pienelle tasolleen ja katselemaan sieltä metsän tapahtumia. Pieni lintukin istuutui Tiitiäisen syliin.

Tiitiäinen ja lintu

Puu on niin suuri, ettei se taulussa kokonaan näy. Suuri alaoksa oli juuri sopiva paikka keinulle. Lautakeinu on kiinnitetty oksaan samalla köynnöksellä, joka kasvaa puunrungolla. Myös oksalle istahti perhonen. 

Yleensä keinussa istuu Tiitiäinen. Tällä kertaa keinun varasi itselleen pöllö, joka tutkailee Tiitiäisen ja hiirten touhuja.

Puun alla on syömässä oksasta tippuvia omenoita nämä pari ujoa hiirulaista. 

Hiiret syömässä omenoita

Oksalla asustaa myös hämähäkki. Saatoitte nähdä hämiksen jo aiemmassakin postauksessani, jossa koin luomisen tuskaa...

Etualalla on sammalmätäs, heinikkoa sekä pieniä kukkasia. Sammaleella on koti kolmella sienellä.

Taustalle tein aidan jätskitikkujen näköisistä tikuista, jotka löytyivät lasten askartelupakkauksista. Ne ompelin kiinni ristipistoilla. 

Kissapariskunta kiipesi aidalle ihailemaan kuuta.

Ideoita Tiitiäistauluun sain Kirsi Kunnaksen rakkaasta runosta Tiitiäisen tuutulaulu, joka menee näin:

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta,

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet!

Muutaman viikon luomisen tuskan jälkeen tämä viimeinenkin huovutustyö on siis valmis. Nyt voi hetken keskittyä ihan muihin käsitöihin, joihin palaan sitten tulevissa teksteissä.