Huovutustaidetta päiväkotiin, osa kaks

Nyt olen saanut valmiiksi viimeisen, isoimman työn päiväkodin seinälle. Tai seinillä työt eivät vielä ole, mutta toivottavasti joku saa ne pian myös kiinnitettyä. 

Tiitiäisen satupuu

Kuulin suureksi ilokseni viedessäni tätä viimeistä työtä, että kahta pienempää oli käytetty myös osastoilla opetustarkoituksessa. Huikeaa, tällainen on ihan parasta palautetta :) 

Tein tämän taulun samalla periaatteella ja samanlaisilla tekniikoilla kuin edellisetkin. (juttu aiemmista tauluista löytyy tästä linkistä: http://niinuskanblogi.blogspot.fi/2015/08/huovutustaidetta-paivakotiin_8.html)

Työn koko on 120 * 100 cm. Taulua en suunnitellut etukäteen, vaan annoin sen syntyä pikkuhiljaa itsekseen.

Aloitin työn tekemällä reunaan itse satupuun. Käytin siihen suuren palan märkähuovuttamaani ruskeaa villalevyä. En leikannut reunaa, jotta siitä tulisi vähän luonnollisemman näköinen kaikkine rosoineen. 

Puun juurelle syntyi aukko, jossa Tiitiäinen asustaa. Ovi on avoinna tervetulleille vieraille.

Puun rungolle tein vihreän köynnöksen merinovillasta (joka ei ikävä kyllä juuri kuvassa näy). Köynnöksessä kasvaa valkoisia kukkasia.

Oviaukolle lennähti myös suuri perhonen.

Kesti tovin jos toisenkin ennen kuin keksin miltä itse Tiitiäinen näyttää ja mitä hän taulussa tulee tekemään. Tiitiäinen lopulta kiipesi tikapuita pitkin nojailemaan puun runkoa vasten omalle pienelle tasolleen ja katselemaan sieltä metsän tapahtumia. Pieni lintukin istuutui Tiitiäisen syliin.

Tiitiäinen ja lintu

Puu on niin suuri, ettei se taulussa kokonaan näy. Suuri alaoksa oli juuri sopiva paikka keinulle. Lautakeinu on kiinnitetty oksaan samalla köynnöksellä, joka kasvaa puunrungolla. Myös oksalle istahti perhonen. 

Yleensä keinussa istuu Tiitiäinen. Tällä kertaa keinun varasi itselleen pöllö, joka tutkailee Tiitiäisen ja hiirten touhuja.

Puun alla on syömässä oksasta tippuvia omenoita nämä pari ujoa hiirulaista. 

Hiiret syömässä omenoita

Oksalla asustaa myös hämähäkki. Saatoitte nähdä hämiksen jo aiemmassakin postauksessani, jossa koin luomisen tuskaa...

Etualalla on sammalmätäs, heinikkoa sekä pieniä kukkasia. Sammaleella on koti kolmella sienellä.

Taustalle tein aidan jätskitikkujen näköisistä tikuista, jotka löytyivät lasten askartelupakkauksista. Ne ompelin kiinni ristipistoilla. 

Kissapariskunta kiipesi aidalle ihailemaan kuuta.

Ideoita Tiitiäistauluun sain Kirsi Kunnaksen rakkaasta runosta Tiitiäisen tuutulaulu, joka menee näin:

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta,

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet!

Muutaman viikon luomisen tuskan jälkeen tämä viimeinenkin huovutustyö on siis valmis. Nyt voi hetken keskittyä ihan muihin käsitöihin, joihin palaan sitten tulevissa teksteissä. 

Kädentaitomessuja ja villasukkia

Olin viikonloppuna reissussa, yhden yön pieni matka tuli tehtyä. Lensimme kollegani, joka on myös ihana ystäväni, kanssa pääkaupunkiin koulutukseen. Olikin ihan huikean hieno reissu! Emme olleet suunnitelleet viikonlopuksi mitään etukäteen. Tiesimme vain, että lauantaina on koko päivän koulutus ja että majoitumme keskustassa, koska kotiinkaan lentoja sen jälkeen ei tule. 

Paljon ehtikin loppujen lopuksi viikonlopun aikana tapahtua, muutakin kuin koulutusta. Saimme yllättäen kutsun synttäreille, joihin meillä oli aikaa valmistautua noin tunti. Emme tietenkään olleet varautuneet etukäteen - ei ollut juhlavaatteita, kenkiä, hiustenlaittovälineitä, juuri mitään meikkejä, lahjaa eikä edes korttia. Kolmessa vartissa piti miettiä, mikä on tärkein hankinta, että olemme jonkinlaisessa juhlavalmiudessa. Ei kun säntäämään kaupasta toiseen, ehdimme hankkia kihartimen ja hiuslakkaa sekä käydä kukkakaupassa (muistimme sentään päivänsankarin).

Ilta oli mukava: juhlat oli sellaisessa paikassa, jonne ei meikäläiselle kovin usein kutsuja tule ja pääsimme vielä kuuntelemaan Teleksin muutaman biisin keikkaa päivänsankarille ihan parin-kolmen metrin päähän. Yllättäen - tai ei ehkä sittenkään niin yllättäen - tapasimme kollegojamme ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia heidän kanssaan, joten emme päässeet tuntemaan oloamme edes ulkopuoliseksi. 

Kiitos kaunis, että kutsuitte meidätkin mukaan juhliin!

Wanha Satama

Eilen nautimme ihan ensin pitkän hotelliaamiaisen, tottakai. Pakkolepoa (vatsat täynnä ruokaa) sen jälkeen hetki, että jaksoimme lähteä liikkeelle. Olihan se nyt välttämätöntä käydä tuliaiset lapsille hakemassa. Kävelimme kuitenkin Katajanokalle, jossa oli Helsingin Kädentaitomessut. Olen käynyt lukemattomia kertoja vastaavilla messuilla sekä Oulussa että Rovaniemellä ja tiesin mitä odottaa. Joitakin samoja esittelijöitä ja tuotteita näilläkin messuilla oli, mutta paljon myös uusia mielenkiintoisia juttuja. Ja mikä miljöö... Wanhan Sataman rakennukset ja ympäristö on "vähän" erilainen kuin Ouluhalli tai Lappi areena. 

Yllätyin eniten siitä, että pohjoisen messut ovat täynnä väkeä, tungosta riittää, pitää joskus jonottaa nähdäkseen myyntipöytiin ja käytävät ovat kapeita, vaikka ollaan valtavissa halleissa. Helsingissä oli väljää ja kaikkea pääsi näkemään helposti. Oli tilaa kävellä ja tutkia. Kuvittelin, että ihmismäärä olisi ollut moninkertainen! Se toki ei haitannut, näin oli parempi meille asiakkaille :) Parin myyjän kanssa juttelin myös Oulun tulevista messuista ja molemmat sanoivat, että olivat yrittäneet saada sieltä paikkaa jo keväällä, mutta messut oli jo silloin loppuunmyydyt. 

Mun mukaan lähti muuten messuilta vain pala kangasta, juniorille pussillinen nappeja ja nippu käyntikortteja ja esitteitä. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta mites ne lentolaukkuun saa ahdettua...? Oulun messut on kuitenkin jo ihan pian, sinne nähtävästi on mentävä joka tapauksessa.

Lentomatka ei oikeastaan kestä kauan, mutta sen aikaa kuitenkin, että se pitää meikäläisen hyödyntää. Toiseksi, entisenä lentopelkoisena on hyvä, jos käsillä on tekemistä ja aivoilla muuta ajateltavaa.

Novita 7 veljestä, valepalmikko

Sukkakutimet on hyvä olla matkassa, lähes yhden sukan sainkin lennoilla neulottua. Olisin saanutkin, mutta ensin meinasin tehdä raitasukat, mutta ei. Ei se raita vaan edelleenkään sovi pitsineuleen kanssa yhteen mun sukissa. Yritin ja jouduin purkamaan koko varren, niin siinä aina käy.

Näihin sukkiin teen valepalmikkoa Novitan 7 veljeksestä. Ei ole ihan mun suosikkimalli, mutta tiedän monen muun tykkäävän. Helppo ja nopea se ainakin on neuloa. 

Valepalmikon mallikertaan tarvitaan 5:llä jaollinen määrä silmukoita. Jos sukkiin mallia haluaa käyttää, voi tehdä ensin resoria 3 o, 2 n haluamansa määrän kierroksia. 

Itse valepalmikko tehdään näin:

Krs 1: *nosta 1 s neulomatta, neulo 2 o ja vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen kahden silmukan yli, 2 n*, toista *_* koko krs

Krs 2: *1 o, langankierto, 1 o, 2 n*, toista *_* krs loppuun

Krs 3-4: *3 o, 2 n*, toista *_*

valepalmikko

Reissussa on kiva olla, mutta kotiin on hyvä tulla. Lapset oli leiponeet viikonlopun aikana mutakakkua ja jopa muistaneet jättää palan äipällekin. 

Tällä määrällä rentoutumista ja hyvää mieltä jaksaa taas hetken aikaa :) 

Paperinaruvalaisin

Olipa kerran paperinaruliina, josta tulikin valaisin...

Olin jokunen vuosi sitten tehnyt rosee-tekniikalla paperinarusta kukkia ja yhdistänyt ne liinaksi. Liina ei ollut toimiva, koska oli niin kova ja paksu eikä sen päälle voinut laittaa mitään epätasaisen pinnan vuoksi. Lisäksi olin yhdistänyt kukat langalla ja liitokset alkoivat pikkuhiljaa irtoilla. Niinpä liina jäi kaapin perukoille. 

Tänä keväänä näin Rovaniemen kädentaitomessuilla paperinauhakukkasista tehdyn varjostimen ja muistin heti liinantekeleeni kaapissa. Voisiko siitäkin tehdäkin valaisimen? 

Ostin messuilta Taito Lapin myyntipöydästä kehikon varjostimeen sekä jostain korutarvikepöydästä pieniä metallirenkaita kukkien kiinnittämiseen. Itse lampun osat johtoineen on hankittu Ikeasta. Rosee-välineet ovat olleet minulla siskolta lainassa... hmmm... jo sanotaanko hyvän aikaa.. 

Niin minä messuilta kotiin päästyäni aloin purkaa liinan osiksi ja kiinnittää kukat toisiinsa renkailla. Jossain vaiheessa kukat loppuivat kesken ja tein niitä vähitellen kesän aikana lisää.

Kukkien tekemiseen tarvitaan vain tällainen työväline ja virkkuukoukku. Kukaan ei sitäpaitsi sano, että kukat täytyy tehdä paperinauhasta tai -narusta. Miksei kukkia voisi tehdä vaikka puuvillalangasta ja kasata niistä esimerkiksi pontso?

Ohje kukan tekemiseen löytyy pakkauksesta. Kiekolla voi tehdä erikokoisia kukkia, minä tein pieniä.

Valmis yksittäinen kukka näyttää tältä: 

 Aluksi tein varjostimen sisärenkaaseen kukkia kaksi kerrosta ja ulkorenkaaseen kolme. 

Jotenkin kaipasin varjostimeen kuitenkin muutosta ja tein sisärenkaaseen vielä kaksi kerrosta lisää. 

En tiedä, kumpi näistä nyt olisi parempi, mutta tässä on se hyvä puoli, että palasia voi helposti vähentää tai lisätä.

Tällaisena syksyisenä sadepäivänä voi muuten herkutella vaikka kesäkurpitsajuustokeitolla!

Mukavaa viikonloppua :)

Vauvaelämää vielä vähän

Tuore äiti ja vauva pääsivät vihdoin alkuviikosta kotiin. Nyt on mummulla pitempi matka kyläilemään, mutta pitää olla sitten kerralla pidempään :) Ihanasti tyttäreni pyysikin minua tuekseen ja seurakseen parin päivän ajaksi - ja minähän tietenkin menin. Tottakai! Pääsinhän itsekin hoitamaan vauvaa, silittelemään sileää poskea, nuuskimaan vauvan tuoksua ja lauleskelemaan pikkuiselle. 

No, ehkä ei siitä sen enempää... Siirrytäänpä vähän enemmän aiheeseen eli niihin käsitöihin.

Kevään aikana ehdin neuloa tulokkaalle tällaisen puvun: 

Jakun ohjeen löydät täältä: 

http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=90111

Housujen täältä: 

http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=90118

Myssyn täältä: 

http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=90113

Sukat ja lapaset on ihan omalla ohjeella neulotut. Tällaiset lyhyet tosin eivät ole parhaat mahdolliset pienelle, kun pysyvät huonosti käsissä ja jaloissa. Nämä käsityöt oli mulla mukana matkoilla, koska niitä oli helppo neuloa niin junassa, lentokoneessa, autossa kuin kylässäkin. 

Tässä asussa on käytetty Novitan Wool ja Nalle -lankoja.

Tein loppulangoista vielä toiset sukat vähän pidemmällä varrella. Niissäkin on oma ohje.

Kesäreissulla Ylivieskassa löysin paikallisesta kangaskaupasta isohkon palan mukavan tuntoista harmaata trikoota. Tein siitä housut vauvalle Suuri Käsityö -lehden (5-6/2015) mallilla. Lehdessä nämä housut oli ommeltu collegekankaasta, mutta halusin pienelle käyttää mieluummin ohuempaa trikoota.

Löysin kesällä kaappien kätköistä myös siellä kauan odotelleen vohvelikankaan. Joskus varmaan olin aikonut ommella siitä kylpytakin jollekin omista lapsistani, mutta en ollut saanut aikaiseksi. Nyt ompelin siitä pikkuiselle huppupyyhkeen. Tämän piti olla hyvinkin yksinkertainen työ, mutta sehän vastusti enemmän kuin mikään työ pitkään aikaan. Tuntui, ettei mikään onnistu ja pari kertaa meinasinkin jo luovuttaa. Ensin löysin ihanaa oranssia vinonauhaa mummolan perinnöistä, mutta se oli niin kapeaa, että jostain kohtaa pyyhekangas aina luisti ja lopulta purkaantui välistä. Sen purettuani hain kaupasta keltaista vinonauhaa, joka loppui noin 4 cm kesken. Ei auttanut kuin seuraavana päivänä hakea sitä lisää ja jatkaa nauhaa. 

Lopulta kun sinnikkäästi jaksoin yrittää, sain pyyhkeen tehtyä. Sen verran otti kupoliin, että loppukankaan lahjoitin tyttärelle tämä pyyhkeen kera :)

Ihanaa viikonloppua!

Niin onnellinen uudesta perheenjäsenestä!

Minusta tuli mummu, mummi, mummo, äidinäiti tai mikä vain muutama päivä sitten. Olin saanut valmistautua tähän jo joulusta lähtien, aluksi ihan itsekseni asiaa sulatellen ja myöhemmin myös muidenkin kanssa. Alussa ajatus kauhistutti, tunsin yhtäkkiä itseni niiiin vanhaksi. Jossain vaiheessa oivalsin, että tämähän on juuri se juttu, miksi halusin omat lapseni nuorena. Halusin jaksaa touhuta ja viettää aikaa lastenlasteni kanssa. Itselläni ei koskaan ole ollut isovanhempia, minkä olen aina kokenut suureksi menetykseksi ja aukoksi elämässäni. Onnekseni pystyn nyt itse olemaan läsnä lasteni ja lastenlasteni elämässä.

Viimeiset raskausviikot oli jo niin jännittäviä ja hermostuttavia, kun laskettu aika oli ja meni, eikä vauvaa vain kuulunut. Mikä helpotus sitten oli vihdoin saada lapsen onnitteluviesti mummulle ja nähdä ensimmäinen kuva vauvasta!

Olenhan minä tottakai vauvan tuloon valmistautunut pitkin talvea, kevättä ja kesää. Saatte siis tekin nähdä ja lukea jatkossa myös vauvajuttuja. Aloitetaan nyt villaisista vaippahousuista, joita esikoiseni lapselleen toivoi.

Housuihin käytin ruskeaa 100 % karstavillalankaa sekä vaaleaa hahtuvalankaa. Ruskeat langat olen saanut ja hahtuvan olen hankkinut Vanhalan lammastilalta. Puikkoina käytin sukkapuikkoja kokoa 5. Tästä yhdestä hahtuvakiekosta värjäämätöntä luomusuomenlampaan villaa näyttää muuten tulevan jopa neljät vaippahousut pienelle. 

karstavillat ja hahtuva

Ohje löytyy Ullan sivulta http://www.ullaneule.net/0108/ohjeet_villapopat.html. Vähän soveltaen olen tämän ohjeen avulla vaippahousut neulonut. Netti on pullollaan erilaisia ohjeita, mutta päädyin itse tähän, koska nämä vaikuttivat hyvän mallisilta ja näteiltä.

Vähän piti hakea housujen kokoa, koska langat oli eri paksuisia, mutta vauvahan kasvaa nopeasti ja joka koko sopii jossain vaiheessa.  

Tässä vielä kaikki viidet vaippahousut, jotka olen tähän mennessä tehnyt. Tällaiset syntyy tosi nopsaan, joten tarpeen vaatiessa tehdään lisää.

Tuo kuvassa oleva pikkupeitto jäi muuten sitten meille omaan kotiin...

Kohta pääsen taas sylittämään ja nuuskuttamaan vauvaa, ihanaa :) Mukavaa viikonloppua muillekin!