Elämä on runo -peitto, osa 5 ja liitos

Pitkästä aikaa peittokuulumisia. Se edistyy kyllä, mutta siitä kirjoittamaan ei meinaa muilta touhuilta ja kirjoittamisilta ehtiä.

Mutta nyt: Osa 5, Niittyvilla Elämä on runo -neulepeitosta on tällainen:

Elämä on runo peiton osa V, Niittyvilla

Tähän palaseen liittyy runo

Kesäyö

Kentillä kasteisilla 
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla 
vielä on valveillaan.

Katsoen kummissansa 
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa 
kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni 
pienoisen huilun soi,
minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi.

- Aaro Hellaakoski

Olen hionut neulomistaktiikkaani tässä jo jokin aika sitten. En teekään kaikkia paloja valmiiksi ennen yhdistämistä (en enää malttanut odottaa valmiimman lopputuloksen näkemistä), vaan yhdistelen osia joko yksi pala kerrallaan tai yksi vinorivi kerrallaan.

Tästä virkatusta liitoksesta tulee hyvännäköinen! Varmasti otan tämän liittämistavan käyttöön myöhemminkin.

Peiton liitos virkkaamalla

Liitoksellakin on tottakai oma ihana, aiheeseen sopiva runonsa, 

Tilkkupeite

Tilkkuja järjesteltiin, vaan eipä tullut kauniimpaa,
on kovin ristiriitaista, kovin kirjavaa.
On kuvioihin pantu ja väreihin huolta,
on käytetty nurjaa ja oikeaa puolta.
Mutta värejä ei riittänyt, harmaa on laita,
ja keskellä kiistelevät pilkku ja raita.

Vaan talven pakkasöinä sydäntä kovin paleltaa,
ja lämmin tulee löytää, niin kuin sen saa.
Paremmin kääri jalkasi ja hartiasi peitteeseen.
Rakkaaksi tulee vielä se kaikin tilkkuineen.

- Aale Tynni

Peitto alkaa oikeasti näyttää jo peitolta. Toinen kissoista tulee aina peitolle, kun levitän sen lattialle. Se kiehnää, pyörii, puree ja potkii peittoa, minkä ehtii. Meidän höppänä ♥