Meille muutti viikko sitten uusi, pikkuinen perheenjäsen. Pienen Helkan piti muuttaa meille jo paljon pienempänä eli loppukesästä, mutta monien mutkien kautta se onnistui vasta nyt.
Tässä ollaan ensi kertaa katsomassa vauvaa:
Tämä oli jo aika lähellä sitä hetkeä, kun pennun piti muuttaa meille:
Riiviö tykkäsi kenkien lisäksi mm. iskän takin nauhasta:
Emo vieroitti pennun kesällä, ja sen jälkeen sijaisemon virkaa alkoi hoitaa uroskissa:
Vihdoin oli aika tulla kotiin. Pipsa kävi uteliaana tutkimassa, mikä ihme tämä kaveri on ja onnistui (ja onnistuu vieläkin) pelottelemaan pienempäänsä.
Yksi pikkuisen lempipiilopaikoista on mennä maton alle. Aluksi kun ei ruoka eikä mikään neste maistunut, syötimme sille kermaa lääkeruiskulla ja jauhelihaa kädestä vähän kerrallaan. Nyt on ruokahalu jo paljon parempi kuin Pipsalla...
Nyt viikon päästä pentu on jo rohkaistunut ihmisten suhteen. Se tulee kiehnäämään jalkoihin, leikkii varsinkin lasten kanssa ja tutkii uteliaana joka paikkaa. Toisen kissan kanssa kohtaaminen ei vielä suju ihan ongelmitta, mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa, kun pääsevät tutustumaan ja tottumaan toisiinsa. Pipsakaan ei jouda enää vain laiskottelemaan, kun täytyy ihmetellä, mitä talossa oikein nykyään tapahtuu.
Hyvää ensimmäistä adventtia!
Tänään me saammekin vieraita, minkä kunniaksi ajattelin leipaista nyt vähän joulutorttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti