Makramee

Vuonna 2017 makramee valittiin Taitoliiton vuoden käsityötekniikaksi. Kirjoitin aiheesta hieman tällöin, kun testasin ensimmäisen kerran kyseistä tekniikkaa (https://niinuskanblogi.blogspot.com/2017/04/taiton-paivaa-ja-paasiaista.html). 

Taitoliiton sivuilta löytyy lisää asiaa aiheesta: https://www.taito.fi/toimintamme/vuoden-kasityotekniikka/

Silloin kirjoittaessani mietin, ettei ehkä jäänyt viimeiseksi kerraksi kun solmeilin. No ei jäänyt, mutta kauan siihen meni kun tuntuu ettei ole aikaa tehdä kaikkea mitä haluaisi. Jotenkin sitä helpommin tarttuu vaikka kutimiin, koska se on helppoa ja tuttua, sen sijaan, että siirtyisi hieman epämukavuusalueelle ja opettelisi jotakin uutta. Ainakin se vaatii aikaa. Nyt sitä joululomalla oli.

Olin syksyllä Oulun kädentaitomessuilta ostanut kerän Lankavan Paulina-punoskudetta, että materiaalia olisi käsillä kun aikaa ja inspis tulee. (https://www.lankava.fi/fi/lankava-paulina-punoskude/)

Olin myös lainannut kirjastosta kirjoja makrameesta. Ihastuin yhteen kirjaan, nimeltään Makrameen maailma. Aivan loistava opus aloittelijalle! Hyvät ohjeet solmuihin sekä selkeät ohjeet kuvien kera kaikkiin töihin. 

Kirjasta ensimmäiseksi työkseni valikoin Indra-seinävaatteen.

Muutoin työ onnistui hyvin, mutta koska käytin paksumpaa kudetta kuin ohjeessa, työstä tuli lyhyempi. Tämä on minulle aivan hyvä ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tästä innostuneena, ja koska kudetta oli vielä paljon jäljellä, ajattelin tehdä toisen työn. Sen ohjeen olin tulostanut netistä Lankavan sivulta. 

(https://www.lankava.fi/fi/havumetsa-makrameeraanu/)

Tämä ohje ei ollutkaan yhtä selkeä kuin kirjassa olleet, ja sain vähän soveltaa ja raapia päätäni. Tähänkin olisi pitänyt jäädä pidemmät hapsut, mutta jostain syystä ei jäänyt. Täysin tyytyväinen en tähän työhön ole, mutta harjoitustyöksi aivan ok... 

Vieläkin kudetta oli jäljellä yhteen pienempään työhön. Palasin kirjan pariin ja päätin tehdä siitä Marianne-amppelin. Tästä tulikin lempparini!

Ymmärrän hyvin, miksi Taitoliiton sivulla sanotaan, että tekniikalla saa vaivattomasti ja nopeasti aikaan näyttävää jälkeä. Ja että makrameesta on tullut todellinen käsin tekemisen muotitekniikka. Ja että sen tekeminen on helppoa ja koukuttavaa. Yksi ongelma näiden tekemisestä syntyy: mihin ihmeeseen näitä laittaa?! =D

Juhlat ja muita muistoja vuoden 2019 lopusta

Hyvää alkanutta vuotta 2020! 

Vuosi 2019 jää mieleen vuotena, joka oli täynnä tapahtumia. 

Päälimmäisenä mieleeni jää toki omat syntymäpäiväni, mutta sekä mieheni että lukuisat ystäväni täyttivät myös pyöreitä. Toistenkin juhlapäivistä jää paljon kivoja muistoja.

Koska miehelläni ja minulla on syntymäpäivät lähekkäin, juhlimme niitä yhdessä, mutta suhteellisen pienimuotoisesti. Ensin juhlistimme keskenämme käymällä pienellä viikonloppureissulla Oulussa. Sen jälkeen käytimme läheisemme syömässä Savotassa Kemissä. 

Savotan palvelua ja tarjoilua voin todella lämpimästi suositella. Paikka oli laitettu tosi kauniiksi, kattaus oli tehty viimeisen päälle ja ruoka oli erittäin maistuvaa.

Varsinaisena juhlapäivänä vain muutama läheisin ystäväni piipahti kakkukahveilla. Kävin eräissä isommissa juhlissa aiemmin, ja totesin, että isot juhlat eivät ole minua varten :) Isoissa juhlissa on mukava olla vieraana, mutta en jaksanut sellaisia itse järjestää.  

Tein kotiini elämäni tähän astisista vaiheista valokuvanäyttelyn. Tämä pyykkinaru on ollut monessa mukana, ja seuraavaksi siihen ripustetaan taas jotakin aivan muuta kuin valokuviani.

Kuvissa alla hieman tunnelmia, tarjoilua ja koristeita juhlistamme.

Joulun aikaan pidin yhtä pitkän loman kuin lapset koulusta. Vapaasta tulikin yhtä pitkä kuin viime kesän kesäloma. Oli ihana vain olla ja rentoutua, ladata akkuja raskaan syksyn jälkeen. Tuntui, että loma tuli todellakin tarpeeseen.

Joulua kuitenkin varjosti ystäväni menehtyminen. Tiesin hetken tulevan, mutta en odottanut sitä ihan vielä. Suru on suuri, mutta vuosikymmenten yhteiset muistot jäävät. Onneksi sain olla kotona, kun viestin sain ja antaa surun tulla. Jouluaattona vein kynttilän hautausmaalle hänen muistolleen ♥ 

Joulun jälkeen ajattelin olla reipas ja käyttää lopun vapaan hyödyksi. Irrotin nuorimmaisen huoneesta tapetit ja sen jälkeen pesin liisterit seiniltä. Hikistä puuhaa!

Tämän jälkeen on isännän vuoro jatkaa pakkeloimalla ja katon vaihdolla. Sitten mietimme, kuka maalaa ja tapetoi :)

Ihan viimeisenä lomapäivänä tuli vihdoin kunnon ulkoilusää. Muuten lähinnä liukasteltiin pääkallokeleillä ja vietettiin aikaa neljän seinän sisällä.

Nyt kun joulu on siivottu pois, on aika jälleen alkaa täyttää tyhjää taulua ja katsoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan. 

Toivon sinulle kaikkea hyvää ♥