Elämä on runo -peiton reunus ja viimeistely

Ihanaa juhannusaaton iltaa! 

Miten on juhannuksen vietto tähän mennessä sujunut? Me touhusimme pihalla päivän ja äsken grillasimme. Saunan lämpenemistä odotellessa päätin kirjoitella peittokuulumisia.

Lyhykäisyydessään, peitto on nyt valmis! Vielä sen voisi pingoittaa kokonaisena, mutta näissä kuvissa sitä ei ole tehty (eikä vielä todellisuudessakaan).

Valokuvia selatessani tajusin, ettei reunan neulomisesta ole yhtään kuvaa. Se neulottiin I-Cord -tyylisesti kahdella puikolla kääntämättä työtä. Peiton takapuolelle jäi siksi pitkiä silmukoita. Viimeistelyllä saatiin kuitenkin peitosta todella siistin näköinen, myös takaa.

Pitkät langat virkattiin taakse silmukoiksi. 

Ennen virkkausta:

 Jälkeen virkkauksen:

Isompana näkyy hyvin, mikä ero on ennen ja jälkeen virkkauksen:

Sama etupuolelta, reuna siistiytyy kummasti myös sieltä.

Tein ja kiinnitin myös tupsut nurkkiin

Ja valmis!

Viimeinen runo peittoon liittyen on nimeltään 

Elämän kangas

Pitelen elämän pirtaa,

laulun lankaa kehräelen,

kuvitelmain kudelmia,

aatoksien aivinaista.

Koristelen, korjaelen

kauneita elämän kankaan,

selvittelen seittejänsä,

solmujakin sotkuisia,

neuleita kohtalon neitten,

pistoksia pimeyden.

- L. Onerva