Elämä on runo -peitto, osa 4

Neljäs Elämä on runo -peiton palanen on nimeltään Ruislintu.

Elämä on runo -peiton IV pala Ruislintu

Valmiina on näiden jälkeen jo 20/35 palasta, reilusti yli puolet siis ;)

Neulomisinnostus välillä hiipuu, mutta peitto edistyy silti vähän kerrallaan. Mielenkiinto ainakin minulla säilyy paremmin, kun tekee jotain muuta rinnalla samanaikaisesti. Niistä muistakin käsitöistä pääsette aina välillä lukemaan, pian taas tulossa myös sitä jotain muuta...

Lähikuvaa Ruislinnusta

Palaseen liittyvä kauneimmista kaunein runo kuuluu näin:

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehväseppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär´ elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

- Eino Leino